6. Käyttörikoksesta kiinnijäämisen riski tietyissä tilanteissa

Sivua päivitetty viimeksi 16.6.2024

6.1 Käyttörikoksesta kiinnijäämisen riski tieliikenteessä

6.11 Huumerattijuopumuksesta seuraa epäily kahdesta rikosnimekkeestä

Rikoslain 23 luvun 3 § (1198/2002) mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan, jos kuljettajan veressä on ajon aikana tai sen jälkeen huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Rattijuopumuksesta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tuomita, jos mainittu aine on peräisin lääkevalmisteesta, jota kuljettajalla on ollut oikeus käyttää. Toisaalta edellä mainitun pykälän mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumaavaa ainetta niin, että hänen ajokykynsä on huonontunut.

Rikoslain 23 luvun 12 § (1094/2002) mukaan huumaavalla aineella tarkoitetaan myös suorituskykyä heikentävää lääkettä. Henkilö voidaan siis lääkemääräyksestä huolimatta tuomita rattijuopumuksesta, jos hänen ajokyky on heikentynyt lääkkeen käytöstä. Koska henkilöllä on kuitenkin ollut oikeus käyttää lääkettä, häntä ei tuomita huumausaineen käyttörikoksesta.

Rattijuopumuksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Törkeästä rattijuopumuksesta tuomitaan vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Rikoslain 23 luvun 9 § (1611/2015) mukaan päihtyneenä on kiellettyä kuljettaa myös moottoritonta ajoneuvoa, moottorilla varustettua polkupyörää tai kevyttä sähköajoneuvoa. Tavallinen polkupyörä lukeutuu myös näihin. Tällöin tuomitaan liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Kun henkilö jää kiinni rattijuopumuksesta, joka johtuu huumausaineiden käytöstä, häntä epäillään sekä rattijuopumuksesta että huumausaineen käyttörikoksesta (Valtakunnansyyttäjä 2018c).

6.12 Autolla ajamisen vaikutus käyttörikoksesta kiinnijäämiseen ja rattijuopumustapausten vaikutus käyttörikosten määrään

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 tuli ilmi 18 578 käyttörikosta. Huumausaineista ja lääkkeistä johtuvia rattijuopumuksia oli 5766. Sekä alkoholista että huumeista johtuvia rattijuopumuksia oli 1218, joten rattijuopumuksia, joissa huumeet tai lääkkeet olivat mukana oli siis yhteensä 6984 (StatFin 2024b).

Huumeista tai lääkkeistä johtuvissa rattijuopumuksissa yleisimmät löydökset ovat amfetamiini tai jokin bentsodiatsepiini. Seuraavaksi yleisimpiä ovat kannabis ja buprenorfiini. Koska kaikkia näitä aineita käytetään myös lääkkeinä, saattaa mukaan lukeutua tapauksia, joissa henkilöllä on ollut lääkkeeseen resepti, mutta hänen on silti katsottu ajaneen päihtyneenä. Tällöin hän ei saa tuomiota huumausaineen käyttörikoksesta, vaan pelkästään rattijuopumuksesta. Yksinkertaistuksen vuoksi tässä kappaleessa oletetaan, että kaikkiin tapauksiin kuitenkin sisältyy myös käyttörikostuomio.

Kun käyttörikoksia oli noin 18 600 ja huumerattijuopumuksia noin 6980, voidaan arvioida, että lähes kaksi viidestä käyttörikoksesta on tullut ilmi rattijuopumuksen myötä. Autolla ajaminen voi siis lisätä riskiä jäädä kiinni käyttörikoksesta. Keskusrikospoliisin vuotta 2019 koskevasta liikennejuopumusraportista käy ilmi, että huumeiden ja lääkkeiden osalta neljä yleisintä syytä jäädä rattijuopumuksesta kiinni ovat yleisyysjärjestyksessä muu syy, ratsia, ilmianto ja ajotapa (Keskusrikospoliisi 2020). Raportista ei käy ilmi minkälaisia asioita muut syyt ovat. Keskusrikospoliisin vuotta 2020 koskevan liikennejuopumusraportin tiedotteessa kerrotaan, että vuonna 2020 huumaus- ja lääkeainetutkimuksissa 93 prosentissa näytteistä todettiin vähintään yksi huumaus- tai lääkeaine (Keskusrikospoliisi 2021). Vaikuttaa siltä, että poliisi on pystynyt tehokkaasti kohdistamaan valvontaa, koska negatiivisten tulosten osuus on niin pieni.

Huumeiden osalta liikenteessä sanotaan olevan nollatoleranssi. Tämä tarkoittaa, että vaikkei olisi päihtynyt, verestä löytyneet merkit huumausaineen käytöstä katsotaan rattijuopumukseksi. Poikkeuksena tähän on, jos verestä löytyy vain ei-psykoaktiivisia aineenvaihduntatuotteita. Tällaisia ovat ainakin THC:n aineenvaihduntatuote karboksitetrahydrokannabinoli (KKO:2016:42) ja kokaiinin aineenvaihduntatuote bentsoyyliekgoniini (Näveri 2019). Tällöin voi kuitenkin edelleen saada tuomion huumausaineen käyttörikoksesta.

Huumausaineiden käyttö voidaan tunnistaa kehon nesteistä vielä senkin jälkeen, kun aineen vaikutus on jo lakannut eikä henkilö enää koe itseään päihtyneeksi. Se, kuinka pitkään käyttö voidaan tunnistaa, riippuu aineesta, käytetystä määrästä ja siitä, tutkitaanko sylkeä, verta vai virtsaa. Suuntaa-antavia arvoja eri aineiden tunnistusajoista löytyy Käypä hoito -sivustolta (Gunnar 2018). Autolla ajamisen välttäminen päihtymistä seuraavina päivinä on hyvä keino vähentää todennäköisyyttä jäädä kiinni huumausaineen käyttörikoksesta.

Kiinni jäämisen vaikutuksia ajo-oikeuteen käsitellään kappaleessa 10.3.

6.2 Huumeiden käytön ilmitulo sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa

Huumausaineiden käyttö voi joissain tilanteissa aiheuttaa tarpeen hakea pikaista apua terveydenhuollon päivystyksestä. Voi myös olla, että huumeita käyttänyt henkilö itse on tajuttomana ja hänen tavaroistaan etsitään selitystä hänen tilalleen. Jos tällöin löytyy huumeiksi epäiltyjä aineita, on mahdollista, että terveydenhuolto toimittaa ne poliisille. Näin tehdessään terveydenhuolto ei kuitenkaan saa ilmoittaa poliisille potilaan henkilöllisyyttä. Tästä on myös korkeimman hallinto-oikeuden päätös vuodelta 2018 (KHO:2018:93) tapauksessa, jossa potilaan repusta oli löytynyt 78 ekstaasitablettia ja 11 LSD-lappua. Myös vuonna 2017 oli sattunut tapaus, jossa poliisi on vastaavanlaisessa tilanteessa tunnistanut potilaan sairaalan valvontakameroiden kuvan avulla (Eklund 2020). Molemmissa tapauksia on syytä kiinnittää huomiota siihen, että henkilöillä mukana ollut huumausainemäärä on viitannut huumeiden myyntiin, minkä voidaan olettaa lisäävään poliisin motivaatiota pyrkiä selvittämään potilaan henkilöllisyys.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 § ja 15 § (732/2015) mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa sellaisesta potilaan terveydentilaan liittyvästä asiasta, jonka hän on asemansa tai tehtävänsä perusteella saanut tietoonsa. Tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta tai todistuksen saamiseen on erittäin tärkeä syy. Salassapitovelvollisuus voitaisiin siis murtaa, jos kyseessä on riittävän törkeä huumausainerikos. Valviran kotisivuilla todetaan, että poliisi voi pyytää tällaista asiaa koskevaa potilastietoa esitutkintaa varten. Kappaleessa 11 olevasta taulukosta voi tarkistaa, minkälaisista huumausainemääristä kuuden vuoden vankeus voisi tulla kysymykseen.

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 2 luvun 4 ja 6 §:issä (703/2023) säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot pysyvästi salassa pidettäviksi ja että vaitiolovelvollisuudesta ja salassapidosta saa poiketa vain asiakkaan suostumuksella tai jos siitä on laissa säädetty.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 8 luvun 63 §:ssä (703/2023) säädetään myös, että sosiaalihuollon palvelunantajan tulee pyydettäessä antaa asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta salassa pidettävää asiakastietoa poliisille, syyttäjäviranomaiselle ja tuomioistuimelle, jos se on tarpeen sellaisen rikoksen selvittämiseksi, jonka ilmoittamatta jättäminen on rangaistavaa rikoslain (39/1889) 15 luvun 10 §:n nojalla, taikka jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Oppaan aihepiirin kannalta nämä kriteerit täyttävä rikos olisi törkeä huumausainerikos.

Lisäksi edellä mainitussa pykälässä säädetään, että sosiaalihuollon palvelunantaja saa antaa salassa pidettävää asiakastietoa oma-aloitteisestikin, jos epäillään rikoslain (39/1889) 15 luvun 10 §:ssä tarkoitettua rikosta taikka silloin, jos epäillään jonkun syyllistyneen siinä mainittua vähäisempään rikokseen, jos sosiaalihuollon palvelunantaja arvioi sen olevan välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi.

Rikoslain 15 luvun 10 §:ssä (563/1998) on määritelty ilmoitusvelvollisuus törkeän rikoksen estämiseksi. Jokaisella on siis sakon ja kuuden kuukauden vankeustuomion uhalla velvollisuus ilmoittaa törkeästä huumausainerikoksesta, jos se olisi vielä estettävissä. Törkeyttä arvioidaan kokonaisuutena, mutta huumausaineen määrien osalta katso kappaleessa 11 oleva taulukko.

Ajokorttilain 3 luvun 21 § (938/2018) mukaan lääkärin on salassapitovelvollisuuksista huolimatta ilmoitettava poliisille, jos hän toteaa, ettei ajokorttiluvan hakija tai ajo-oikeuden haltija jatkuvan päihteiden käytön takia täytä terveysvaatimuksia. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ajoterveysohjeen mukaan lääkärin on tehtävä ilmoitus poliisille aina kun ajokyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään kuusi kuukautta (Traficom 2021a). Lisäksi myös sairaanhoitajalla ja terveydenhoitajalla on salassapitovelvollisuuksista huolimatta oikeus, muttei velvollisuutta, tehdä edellä mainittu ilmoitus. Ajokorttilain mukaan ilmoituksessa voidaan antaa tieto ainoastaan 1) siitä, että ilmoituksen kohteena oleva henkilö ei täytä ajokorttiluvan edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia; 2) lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan ehdottamista lisätoimenpiteistä terveydentilan tai siitä ajokykyyn aiheutuvien vaikutusten tarkemmaksi selvittämiseksi. Traficomin ohjeiden mukaan ilmoituksen tekemiseen käytetään lomaketta Ilmoitus ajoterveydentilan muutoksesta poliisille F203 (Traficom 2021a). Kyseinen lomake on saatavissa Traficomin nettisivuilta ja vaikuttaa siltä, että lomakkeesta ei tulisi ilmi minkä päihteen tai päihteiden käyttämisestä on kyse.

Poliisin tiedotteista löytyy vuodelta 2019 oleva raportti, jossa kaksi eri miestä oli joutunut festivaalilta sairaalahoitoon. Tiedotteessa kerrotaan, että heiltä löytyi huumausaineeksi epäiltyä ainetta ja heitä epäillään käyttörikoksesta. Tiedotteessa ei kerrota, miten poliisi sai tietää näiden henkilöiden sairaalahoidosta (Itä-Suomen poliisi 2019). Asiasta on tiedusteltu eduskunnan oikeusasiamieheltä, joka vastasi, ettei oikeusasiamies yleensä tutki yksityishenkilön sairaanhoitoon liittyviä tapahtumia, ellei henkilö itse kantele asiasta tai valtuuta kantelijaa toimimaan hänen puolestaan.

6.3 Käyttörikoksesta kiinnijäämisen riski ihmisjoukossa

Kiinnijäämisen riski on luonnollisesti korkeampi, jos huumeiden käyttö tapahtuu avoimesti julkisella paikalla tai muuten suuressa ihmisjoukossa. Huumeita käyttävä todennäköisesti pyrkii tällöin varmistamaan, ettei poliiseja ole näköpiirissä. Tässä kannattaa kuitenkin huomioida, että vapaa-ajalla tai siviiliasussa olevaa poliisia ei todennäköisesti erota muista ihmisistä.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15c § (873/2011) mukaan:

“Poliisimies on ilman eri määräystä velvollinen ryhtymään kiireellisiin toimiin koko maassa myös toimialueensa ulkopuolella ja vapaa-aikanaan, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi taikka jos se näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi on tarpeen.”

Poliisilla on siis myös vapaa-ajallaan velvollisuus ja täydet valtuudet poliisin tehtävien hoitamiseen, jos syy on tarpeeksi hyvä. Eduskunnan oikeusasiamies on käsitellyt vuonna 2018 tapausta, jossa henkilö oli junassa matkustaessaan käyttäytynyt sekavasti ja pitänyt esillä veistä. Tässä tilanteessa katsottiin, että poliisi oli velvoitettu toimimaan (Eduskunnan oikeusasiamies 2018). Lisäksi vuonna 2018 uutisoitiin, että eräs Sisä-Suomen poliisi on pari kertaa tehnyt pidätyksen junassa kannabiksen hajun takia. Uutisesta ei käynyt yksiselitteisesti ilmi, onko hän ollut näissä tilanteissa vapaa-ajalla (Peltoniemi 2018). Poliisiammattikorkeakoulussa on myös tehty poliisimiehen vapaa-aikaan ulottuvaa toimimisvelvollisuutta koskeva opinnäytetyö, jossa on pohdittu muun muassa, onko poliisin sopivaa ryhtyä toimeen vapaa-ajalla ollessaan päihtyneenä (Mölsä 2018).

Huumausaineen käyttö julkisesti tai muuten ihmisjoukossa on myös rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopumista vastaan puhuva seikka. Katso kappale 9.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että poliisi tekee julkisilla paikoilla tehovalvontaa mm. koulujen loppumisen ja alkamisen aikoihin.

6.4 Käyttörikosepäily käyttövälineiden perusteella

Poliisihallitukselta helmikuussa 2020 tehdyssä tietopyynnössä tiedusteltiin, katsooko poliisi henkilön syyllistyneen huumausaineen käyttörikokseen, jos henkilöltä löytyy pelkästään käytettyjä pistovälineitä, muttei ollenkaan huumausaineita. Poliisihallituksen vastauksessa kerrottiin, että jos käyttövälineitä voidaan asiayhteydestä riippuen epäillä käytetyn huumausaineiden käyttöön, henkilöä voidaan epäillä huumausaineen käyttörikoksesta. Ratkaisu tehdään asiassa kulloinkin käsillä olevilla tiedoilla (Poliisihallitus 2020a).

On ymmärrettävää, ettei käytettyjä pistovälineitä niiden hallussapidon luoman riskin takia aina palauteta puhtaita pistovälineitä jakavaan paikkaan, vaan niistä halutaan hankkiutua eroon nopeammin. Joidenkin kaupunkien julkisissa tiloissa on pistovälineille tarkoitettuja roskiksia. Jos sellaisiakaan ei ole tiedossa, voi pistovälineet tehdä vähemmän vaaralliseksi seuraavan ohjeen avulla.

6.5 Käyttörikoksesta kiinnijääminen tilatessa huumeita postitse

Kannattaa huomioida, että huumausaineen tilaaminen ulkomailta on maahantuontia ja käsitellään siten aina huumausainerikoksena. Kotimaasta tilaaminen voidaan katsoa käyttörikokseksi, jos määrä on tarpeeksi vähäinen ja aine on menossa omaan käyttöön. Niin sanotun Silkkitie-tutkinnan johtaja, KRP:n rikosylikomisario Jari Räty kertoi toukokuussa 2020 MTV:n haastattelussa, että noin 1/5 tapauksista oli käyttörikoksia. Tämä viittaisi siihen, että moni oli mahdollisesti tilannut kerralla suuremman määrän kuin mikä voidaan katsoa käyttörikokseksi (Ruonakoski 2020). 

Korkein oikeus linjasi päätöksessään KKO:2023:12, että kun henkilö oli tilannut Silkkitieltä useita kertoja vähäisiä määriä huumausaineita, määriä ei rikosnimekettä arvioitaessa lasketa yhteen, kuten käräjäoikeus oli aiemmin tehnyt, vaan lähtökohtana on se määrä huumausainetta, jota tekijä on kerrallaan pitänyt hallussaan. Täten tekijän huumausainerikokset muuttuivat käyttörikoksiksi, koska hänellä oli ollut kerralla hallussaan vain vähäinen määrä huumausaineita.

Oppaaseen lisätään tästä aiheesta mahdollisesti myöhemmin lisää tietoa, mutta sillä välin voi suositella lukemaan seuraavat korkeimman oikeuden ratkaisut, joista käy ilmi, minkälaisia seikkoja tämän tyyppisissä tapauksissa käytetään todisteena:

Ratkaisussa KKO:2018:3 korkein oikeus katsoi, että syytetty oli omalla kertomuksellaan pystynyt siinä määrin horjuttamaan hänen syyllisyyttään tukevia seikkoja, että varteenotettavaa epäilystä vaihtoehtoisesta tapahtumainkulusta ei pystytty sulkemaan pois. Syyte hylättiin, koska vastaajan syylliseksi tuomitseminen edellyttää, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Ratkaisussa KKO:2019:2 vastaaja todettiin syylliseksi. Tapauksessa jäi näyttämättä uskottava vaihtoehtoinen tapahtumainkulku sille, että syytetty olisi itse tilannut huumeet kotiosoitteeseensa, joten syyllisyydestä ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä.