4. Huumausainemäärän arviointi
Arvioitaessa huumausaineen määrää käytetään painoyksikköjen sijaan huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen käsitettä. Näin painoyksiköt voidaan muuntaa käyttöannoksiksi ja eri huumausaineiden määriä voidaan vertailla keskenään.
Erityisesti käyttörikoksen osalta merkityksellistä on tieto siitä, jos käyttäjälle on muodostunut aineeseen jatkuvan käytön myötä sietokykyä tai käyttötapa on tavanomaisesta poikkeava. Nämä tiedot voivat muuttaa sitä, kuinka moneksi käyttöannokseksi tietty määrä huumausainetta katsotaan tietyssä tapauksessa.
Lisäksi aineen pitoisuus vaikuttaa siihen, kuinka monta käyttöannosta tietystä ainemäärästä on mahdollista saada. Tästä syystä ainemäärät voidaan muuntaa tyypilliseen katukauppapitoisuuteen ja laskea, kuinka monta käyttöannosta mistäkin ainemäärästä saisi.
Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2006:82 amfetamiinin tavanomaiseksi pitoisuudeksi katsottiin 25 prosenttia ja tavanomaiseksi käyttöannokseksi 0,2 grammaa mutta jatkuvassa käytössä 0,5 grammaa. Amfetamiinin pitoisuus oli 66–68 prosenttia, joten 184 grammasta amfetamiinia olisi saanut lähes 500 grammaa 25-prosenttista amfetamiinia. Siitä olisi siis saanut joko noin 2400 kappaletta 0,2 gramman käyttöannosta tai lähes 1000 kappaletta 0,5 gramman käyttöannosta.
Pitoisuudeltaan vahva huumausaine katsotaan suuremman yliannostusriskin vuoksi vaarallisemmaksi kuin suurempi määrä laimeampaa samaa huumausainetta. Täten pitoisuudeltaan vahvasta huumausaine-erästä tuomitaan ankarammin kuin vastaavasta huumausaine-erästä muuten (Siro 2017a ja b).
Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei esimerkiksi ekstaasitablettien ja LSD-lappujen pitoisuuksia tutkita, vaan yksi tabletti tai lappu katsotaan yhdeksi käyttöannokseksi.